Viimeisimmät tutkimukset eivät maalaa ruusuista kuvaa suomalaisesta peruskoulusta. Tampereen yliopiston tuoreen arviointitutkimuksen mukaan 9.-luokkalaisten osaamistaso on laskenut, ja koulunkäyntiin liittyvät asenteet ovat muuttuneet entistä kielteisemmiksi. Oppilaiden motivaatio ja kiinnostus koulua kohtaan ovat heikentyneet, mikä puolestaan uhkaa heidän oppimistuloksiaan ja tulevaisuuden koulutusvalintojaan. Näiden huolestuttavien tulosten taustalla on monia syitä, mutta yksi keskeinen tekijä, johon voidaan vaikuttaa, on opettajan ja oppilaan välinen luottamus.
Oppilaat, jotka kokevat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi, voivat koulussa paremmin ja oppivat tehokkaammin. Kun opettaja tuntee oppilaansa – ei vain heidän akateemista suorituskykyään, vaan myös heidän kiinnostuksen kohteensa, vahvuutensa ja haasteensa – syntyy ilmapiiri, jossa oppilas uskaltaa kysyä, kokeilla ja epäonnistua. Tällaisessa ympäristössä motivaatio kasvaa kuin huomaamatta.
Nykyinen kehitys vaatii selkeää suunnanmuutosta. On tärkeää, että erityisesti luokanvalvojalla on läheinen suhde oppilaisiinsa, sillä hän toimii keskeisenä tiedonvälittäjänä koulun ja huoltajien välillä. Oppimiskeskusteluiden ja arjen vuorovaikutuksen kautta luokanvalvojalla on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä oppilaan tilanne kokonaisvaltaisesti ja puuttua ajoissa mahdollisiin ongelmiin.
Kun koulussa rakennetaan luottamusta ja yhteisöllisyyttä, siitä tulee paikka, jossa on hyvä olla ja oppia. Tämä ei ole tärkeää ainoastaan oppimistulosten, vaan myös oppilaiden hyvinvoinnin ja tulevaisuuden uskon kannalta. Nyt on oikea hetki kääntää katse takaisin perusasioihin: nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen, aidon yhteyden rakentamiseen ja turvallisen koulupäivän luomiseen jokaiselle oppilaalle.
Haluan omalta osaltani edistää tällaista toimintakulttuurin muutosta Järvenpään kouluissa.