Petri Ovaska

2 weeks ago

Miksi staattiset tulonjakolaskelmat ohittavat talouden tärkeimmän kysymyksen: kasvun ja työn?

Julkisuudessa puhuttavat jälleen laskelmat sosiaaliturvamuutosten tulonjakovaikutuksista. On täysin luonnollista, että muutokset herättävät keskustelua, mutta julkisessa puheessa sekoitetaan usein kaksi eri asiaa: lyhyen aikavälin staattinen tulonsiirtojen tarkastelu ja pitkän aikavälin dynaaminen talouspolitiikka. Jos taloutta arvioidaan pelkästään mikrosimulaatioilla, joissa ihmisten ja yritysten käyttäytymisen oletetaan pysyvän täysin muuttumattomana, päädytään väistämättä vinoutuneeseen kokonaiskuvaan.

Suomen suurin ongelma ei ole liian vähäinen tulontasaus, vaan liian matala työllisyysaste ja pysähtynyt talouskasvu. Kun sosiaaliturvan ja verotuksen kannustinloukkuja puretaan, tavoitteena ei ole kenenkään rankaiseminen, vaan työn vastaanottamisen tekeminen aina taloudellisesti kannattavaksi vaihtoehdoksi. Paras ja inhimillisesti kestävin lääke toimeentulo-ongelmiin on oma työpaikka ja ansaittu toimeentulo, ei pysyvä riippuvuus tulonsiirroista.

Samaan aikaan hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida pitkässä juoksussa ylläpitää syömävelalla. Mikäli julkisia menoja ei sopeuteta ja rakenteita uudisteta rohkeasti, edessä on tilanne, jossa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien peruspalveluita ei pystytä tulevaisuudessa rahoittamaan lainkaan. Menojen hillintä ja työn verotuksen keventäminen luovat välttämätöntä pohjaa julkisen talouden tasapainottamiselle.

Myöskään veronkevennykset ja yritysten toimintaedellytysten vahvistaminen eivät ole lahja harvoille, vaan elinehto sille, että Suomi pärjää kansainvälisessä osaaja- ja investointikilpailussa. Ilman investoivia ja kasvuhakuisia yrityksiä ei synny myöskään sitä verokertymää, jolla yhteiset palvelumme maksetaan. Pelkkä olemassa olevan kakun uudelleenjakaminen ei tee yhteiskunnastamme vauraampaa, vaan meidän on kyettävä katsomaan staattisten laskelmien yli ja keskityttävä siihen, miten talouden kakku saadaan jälleen kasvamaan.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Miten varmistamme, että Suomi on jatkossakin houkutteleva maa tehdä työtä, investoida ja yrittää?

#talous #työllisyys #kasvu #elinkeinoelämä #rakenneuudistukset #kilpailukyky

@parhaat fanit ... Katso lisääKatso vähemmän

Petri Ovaska

4 months ago

SDP:n talouslinja: Miljardien reikä kuorrutettuna toiveajattelulla ☁️

HS – Helsingin Sanomat perkasi vastikään SDP:n talousvaihtoehtoa, ja lopputulos on karua luettavaa kaikille, jotka odottavat politiikalta realismia. Puheenjohtaja Antti Lindtman puhuu kauniisti "luottamuksesta" ja "reilusta taakanjaosta", mutta kun juhlapuheet riisutaan, alta paljastuu matemaattinen mahdottomuus.

​SDP on sitoutunut 8–11 miljardin euron sopeutustavoitteeseen – siis samaan jättimäiseen urakkaan kuin nykyinen hallitus. Samaan hengenvetoon puolue kuitenkin ilmoittaa, että eläkkeisiin ei kosketa, merkittäviä sosiaaliturvaleikkauksia ei tehdä ja palveluita pitäisi itse asiassa parantaa.

​Tämä ei ole talouspolitiikkaa. Tämä on unelmahöttöä.

​Missä ovat ne kuuluisat vaihtoehdot ⁉️

​On helppoa huudella oppositiosta ja vastustaa jokaista kipeää leikkausta. Vaikeaksi peli muuttuu silloin, kun pitäisi kertoa, mistä ne puuttuvat miljardit otetaan. SDP:n vastaus tuntuu olevan "musta laatikko", jonka päälle on kirjoitettu Talouskasvu.

​Puolue nojaa kaiken vihreän siirtymän investointeihin. On tietenkin totta, että Suomi tarvitsee investointeja, mutta valtiontalouden rakentaminen sen varaan, että "toivottavasti tänne rakennetaan tehtaita", on uhkapeliä veronmaksajien rahoilla. Jos investoinnit sakkaavat tai maailmantalous yskii, SDP:n korttitalo kaatuu. Ja kuka sen laskun maksaa? Todennäköisesti ne samat tulevat sukupolvet, joiden velkataakkaa velkajarruun sitoutumisen piti keventää.

​Sukupolvien välinen epäoikeudenmukaisuus 💸

​Lindtmanin linjaus eläkkeiden suojaamisesta on kenties räikein esimerkki populistisesta taktikoinnista. Talousviisaat, kuten Mika Maliranta, ovat muistuttaneet, että taakka on jaettava tasaisesti. Kun SDP ilmoittaa, että suurin menomentti – eläkkeet – on koskematon, se tarkoittaa automaattisesti sitä, että leikkauspaine kohdistuu entistä rajummin lapsiin, nuoriin ja työikäisiin.

​Onko se "oikeudenmukaista" ja "reilua", että nuoret kantavat sopeutuksen taakan samalla, kun huoltosuhde heikkenee ja julkinen velka paisuu? SDP:n vastaus tuntuu olevan, että äänet kalastetaan suurilta ikäluokilta, vaikka se tarkoittaisi taloudellista umpikujaa heidän lapsenlapsilleen.

​Luottamus vaatii rehellisyyttä 🤞

​Politiikassa luottamus ei synny siitä, että luvataan kaikille kaikkea hyvää ilman hintalappua. Luottamus syntyy siitä, että uskalletaan sanoa: "Meillä on kymmenen miljardin reikä, ja se tarkoittaa, että jostain on luovuttava."

​SDP:n nykyinen linja on kuin yrittäisi laihtua syömällä entistä enemmän kakkua ja toivomalla, että aineenvaihdunta kiihtyy ihmeen kaupalla ensi maanantaina. Ennen kuin puolue kykenee esittämään konkreettisen listan niistä menoista, joista se on valmis karsimaan, sen puheet vastuullisesta taloudenpidosta ovat pelkkää sanahelinää.

​Suomi ei pelastu toiveajattelulla. Se pelastuu tekemällä vaikeita valintoja. SDP:n kohdalla näyttää siltä, että niitä valintoja ei uskalleta tehdä, vaan mieluummin mennään suoraan ojasta allikkoon – kovaa vauhtia ja silmät kiinni 🙈

@parhaat fanit

Kuva: ChatGPT 📱 ... Katso lisääKatso vähemmän

Petri Ovaska

4 months ago

Rehellisyys on parempaa politiikkaa kuin pelkkä puolustelu ja populismi – Hyvää vappua kaikille! 💙🥂

Tänään on vappuaatto, työn ja kevään juhla. Mutta politiikassa ei tänäänkään puhallella pelkkiä saippuakuplia, oppositio jätti hallitukselle yhteisen välikysymyksen talouspolitiikasta. Luin sen huolella, ja ajattelin, että näin juhlan kynnyksellä on aika kirjoittaa tästä suoraan, ilman poliittista jargonia.

Oppositiolla on lukuja, jotka pitävät paikkansa. Työttömyys on kasvanut ja velkaantumisen vakauttaminen on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi. Nämä ovat faktoja. Niitä ei kannata kiistää, eikä pidäkään. Mutta numerot eivät koskaan kerro koko totuutta ilman asiayhteyttä.

Tämä hallitus peri tilanteen, jossa valtio oli kuin myrskyisällä merellä vuotava vene. Globaali talous ja geopoliittinen epävarmuus ovat olleet rajuja vastatuulia. Silti on sanottava ääneen, selitys ei ole sama asia kuin tulos. Kansalaiset odottavat hallitukselta tuloksia, ja se odotus on oikeutettu.

Minua on viime aikoina häirinnyt poliittisen keskustelun poteroituminen. On helppoa osoittaa sormella jokaista kipeää säästöä, mutta rehellisyyttä olisi kertoa oma vaihtoehto, kuinka monta miljardia uutta velkaa oppositio ottaisi tai kenen verotusta he kiristäisivät? Populismilla ei makseta huomisen sairaalahoitoa.

Samaan aikaan hallituspuolella on uskallettava kohdata politiikan inhimillinen hinta. STM:n arviot lapsiperheiden tiukentuvasta tilanteesta on otettava vakavasti. Sopeutus on välttämätön lääke, jotta voimme pelastaa hyvinvointivaltion perustan, mutta meidän on varmistettava, että taakka jakautuu oikeudenmukaisesti.

Mitä minä kaipaan? Enemmän rehellisyyttä. Rohkeutta sanoa ääneen, missä on tehty virhearvioita. Ja oppositiota, joka kertoo selväsanaisesti oman vaihtoehtonsa, ei "dynaamisilla toiveilla", vaan konkreettisilla euroilla ja ohjelmilla.

Vaikka talous puhuttaa, vappuna on lupa katsoa myös valoisampaan päin. Porvarilliseen vappuun kuuluu usko siihen, että työ, yrittäjyys ja sivistys kantavat meidät vaikeidenkin aikojen yli. Meillä on edelleen upea maa, osaavia ihmisiä ja vankka arvopohja. Rakenteiden avaaminen ja talouden korjaaminen on se kivijalka, jolle voimme rakentaa uutta nousua.

Tie ulos on kapea, mutta se on olemassa. Se kuljetaan parhaiten silloin, kun katsotaan suoraan eteenpäin, tunnustetaan tosiasiat ja kääritään hihat.

Nyt on kuitenkin aika laskea hetkeksi paperit pöydälle, laittaa ylioppilaslakki päähän ja nauttia keväästä. Malja työlle, malja osaamiselle ja malja Suomelle! 🇫🇮 🥂

Iloista sinivalkoista vappua sinulle! ... Katso lisääKatso vähemmän