Petri Ovaska

2 weeks ago

Rehellisyys on parempaa politiikkaa kuin pelkkä puolustelu ja populismi – Hyvää vappua kaikille! 💙🥂

Tänään on vappuaatto, työn ja kevään juhla. Mutta politiikassa ei tänäänkään puhallella pelkkiä saippuakuplia, oppositio jätti hallitukselle yhteisen välikysymyksen talouspolitiikasta. Luin sen huolella, ja ajattelin, että näin juhlan kynnyksellä on aika kirjoittaa tästä suoraan, ilman poliittista jargonia.

Oppositiolla on lukuja, jotka pitävät paikkansa. Työttömyys on kasvanut ja velkaantumisen vakauttaminen on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi. Nämä ovat faktoja. Niitä ei kannata kiistää, eikä pidäkään. Mutta numerot eivät koskaan kerro koko totuutta ilman asiayhteyttä.

Tämä hallitus peri tilanteen, jossa valtio oli kuin myrskyisällä merellä vuotava vene. Globaali talous ja geopoliittinen epävarmuus ovat olleet rajuja vastatuulia. Silti on sanottava ääneen, selitys ei ole sama asia kuin tulos. Kansalaiset odottavat hallitukselta tuloksia, ja se odotus on oikeutettu.

Minua on viime aikoina häirinnyt poliittisen keskustelun poteroituminen. On helppoa osoittaa sormella jokaista kipeää säästöä, mutta rehellisyyttä olisi kertoa oma vaihtoehto, kuinka monta miljardia uutta velkaa oppositio ottaisi tai kenen verotusta he kiristäisivät? Populismilla ei makseta huomisen sairaalahoitoa.

Samaan aikaan hallituspuolella on uskallettava kohdata politiikan inhimillinen hinta. STM:n arviot lapsiperheiden tiukentuvasta tilanteesta on otettava vakavasti. Sopeutus on välttämätön lääke, jotta voimme pelastaa hyvinvointivaltion perustan, mutta meidän on varmistettava, että taakka jakautuu oikeudenmukaisesti.

Mitä minä kaipaan? Enemmän rehellisyyttä. Rohkeutta sanoa ääneen, missä on tehty virhearvioita. Ja oppositiota, joka kertoo selväsanaisesti oman vaihtoehtonsa, ei "dynaamisilla toiveilla", vaan konkreettisilla euroilla ja ohjelmilla.

Vaikka talous puhuttaa, vappuna on lupa katsoa myös valoisampaan päin. Porvarilliseen vappuun kuuluu usko siihen, että työ, yrittäjyys ja sivistys kantavat meidät vaikeidenkin aikojen yli. Meillä on edelleen upea maa, osaavia ihmisiä ja vankka arvopohja. Rakenteiden avaaminen ja talouden korjaaminen on se kivijalka, jolle voimme rakentaa uutta nousua.

Tie ulos on kapea, mutta se on olemassa. Se kuljetaan parhaiten silloin, kun katsotaan suoraan eteenpäin, tunnustetaan tosiasiat ja kääritään hihat.

Nyt on kuitenkin aika laskea hetkeksi paperit pöydälle, laittaa ylioppilaslakki päähän ja nauttia keväästä. Malja työlle, malja osaamiselle ja malja Suomelle! 🇫🇮 🥂

Iloista sinivalkoista vappua sinulle! ... Katso lisääKatso vähemmän

Petri Ovaska

3 weeks ago

Booze'N'Party – Valtion uusi bilemonopoli vai monopolin loppu?

​Alkon tuore kokeilu tuoda perunalastut ja kuivaliha hyllyilleen on nostanut esiin kysymyksen, joka on paljon isompi kuin pussillinen suolapähkinöitä. Jos Alko kerran lähtee ”käyttöyhteysperiaatteen” tielle, miksi se tyytyisi vain naposteltaviin? Jos irrotamme kahleet ja katsomme tulevaisuuteen, voimme nähdä vision Booze'N'Party-konseptista, jossa valtio-omistaja luo Alkosta todellisen uuden ajan elämyskeskuksen.

​Korkkarit kattoon ja karaokemikrofoni kassiin

​Tässä rohkeassa Booze'N'Party-mallissa Alko ei olisi enää pelkkä alkoholiliike, vaan moderni juhlien palvelukeskus, josta kaiken tarvittavan saisi yhdellä pysähdyksellä. Käyttöyhteys laajennettaisiin kattamaan koko juhlan kaari aina valmistautumisesta seuraavan aamun siivousurakkaan saakka.

​Kuvittele tilanne: astut sisään hakemaan kuohuviiniä, mutta poimitkin matkaasi samalla tyylikkäät sukkahousut rikkoutuneiden tilalle, vuokraat ammattitason karaokelaitteet tunnelman nostattamiseksi ja valitset teemaan sopivat juhlaservetit sekä ilmapallot. Juhannuksen alla hyllystä saattaisi löytyä laadukkaita kertakäyttösadetakkeja viinilaatikon kylkeen. Koska Booze'N'Party kantaisi silti vastuunsa, uloskäynnin luona odottaisi palautumisosasto, josta saisi matkaansa elektrolyyttijuomat, kestävät jätesäkit ja sen kuuluisan mopin, jolla illan jäljet pyyhitään pois.

​Yksityisen kaupan painajainen: Kun valtio vie mehut ja mopot

​Tällainen strateginen suunnanmuutos olisi kuitenkin kova isku yksityisille kauppiaille. Yksityinen sektori joutuisi mahdottoman kilpailuasetelman eteen, sillä Alkolla on jo valmiiksi ”sisäänrakennettu” asiakasvirta väkevän alkoholin monopolin ansiosta. Jos tämä virta ohjattaisiin ostamaan myös sukkahousut ja karaokelaitteet valtion tiskiltä, viereiset erikoisliikkeet ja markettien juhlaosastot menettäisivät elinehtonsa välittömästi. Kyse ei olisi enää reilusta markkinataloudesta, vaan monopoliaseman hyödyntämisestä tavalla, joka vääristäisi kilpailun ja saattaisi kuihduttaa pienten juhlatarvikekauppojen liiketoiminnan.

​Vastaisku hyllyjen välissä – kauppiaat vaativat kovaa kovaa vastaan

​Päivittäistavarakauppa tuskin seuraisi tätä kehitystä sivusta. Jos valtio päättää Booze'N'Party-hengessä laajentaa reviiriään siivousvälineisiin ja asusteisiin, kauppiaiden vastaisku olisi välitön. Paine purkaa alkoholin myyntirajoitukset kasvaisi sietämättömäksi: kauppiaiden argumentti olisi selvä – jos valtio kerran ryhtyy kilpailemaan moppikaupalla, on kauppojen saatava vastavuoroisesti myydä hyllyissään konjakkia. Tämä voisi johtaa koko suomalaisen alkoholipolitiikan perusteiden murentumiseen kertaheitolla.

​Moraalinen krapula: Voiko haittojen ehkäisijä olla juhlien promoottori?

​Kaiken takana on kuitenkin eettinen kysymys Booze'N'Party-konseptin perimmäisistä tavoitteista. Alkon olemassaoloa on puolustettu vuosikymmenet kansanterveydellä ja kulutuksen hillitsemisellä. Jos monopoliyhtiöstä tulee aktiivinen juhlien promoottori, joka markkinoi viihde-elektroniikkaa ja serpentiiniä, uskottavuus haittojen ehkäisijänä katoaa. On vaikeaa, ellei mahdotonta, olla samanaikaisesti vastuullinen rajoittaja ja intohimoinen bileiden mahdollistaja.

​Viimeinen valomerkki vai uusi aamunkoitto?

​Lopulta Booze'N'Party voisi olla Alkolle kaupallisesti loistava bisnes, mutta hinta saattaisi olla kova. Mitä enemmän valtionyhtiö muistuttaa toiminnallaan tavallista elämäntapamyymälää, sitä heikommat ovat sen perustelut erityisasemalleen. Kun ensimmäinen siivousmoppi myydään kossupullon ohessa, saatamme huomata, että olemme samalla siivonneet tilaa täysin vapaalle kilpailulle. Onkin syytä kysyä: tarvitsemmeko me enää Alkoa, jos se on muuttunut pelkäksi valtiolliseksi bilekaupaksi?

@parhaat fanit ... Katso lisääKatso vähemmän

Petri Ovaska

1 month ago

Kun oikeat teot muuttuvat poliittiseksi itsemurhaksi

​Politiikan paradoksi on julma: kansa huutaa johtajuutta, mutta kääntää selkänsä heti, kun johtajuus alkaa tuntua omassa arjessa. Viimeaikaiset kannatusmittaukset on luettu kuin tuomiopäivän ennustuksia, ja viesti on selvä: hallituksen suosio sulaa sitä nopeammin, mitä enemmän se yrittää puuttua yhteiskunnan rakenteellisiin valuvikoihin. Onko kannatuksen lasku merkki epäonnistumisesta, vai onko se kenties päinvastoin – merkki siitä, että hallitus tekee kerrankin juuri sitä, mitä se lupasi?

​Lyhytnäköisyyden houkutus vs. kipeä todellisuus

​Me olemme tottuneet politiikkaan, joka on kuin karkkipäivä: jaetaan vähän kaikille ja lasku lähetetään tulevaisuuteen, jota ei tarvitse kohdata ennen seuraavia vaaleja. Kun hallitus kääntää kurssin ja alkaa toteuttaa "kipeitä mutta välttämättömiä" ratkaisuja, se törmää inhimilliseen perusluontoon. Me haluamme muutosta, mutta emme halua muuttua. Me haluamme tasapainoisen talouden, mutta emme halua luopua saavutetuista eduista.

​Uudistajan dilemma: Kipu nyt, kiitos myöhemmin

​Politiikan tutkimuksessa tunnetaan ilmiö nimeltä "uudistajan dilemma". Suuret reformit tuottavat välitöntä ja keskittynyttä vastustusta, kun taas niiden hyödyt – kestävä talous, parempi työllisyys tai toimivampi valtio – valuvat yhteiskuntaan hitaasti ja hajautuneesti. Hyödyt näkyvät usein vasta vuosien päästä, kun päätöksen tehnyt hallitus on jo kenties häädetty vallasta. Tässä valossa alhainen kannatus ei olekaan aina politiikan epäonnistumisen mittari, vaan välttämätön hinta, joka maksetaan tulevaisuuden turvaamisesta.

​Asiantuntijavalta vai arvovalinnat?

​Vaihtoehto tälle tuskalliselle prosessille olisi teknokratia: järjestelmä, jossa asiantuntijat tekisivät matemaattisesti optimaaliset päätökset vailla pelkoa gallupeista tai seuraavista vaaleista. Mutta teknokratia on sielutonta. Siitä puuttuu demokratian tärkein ainesosa: arvovalinnat. Politiikka ei ole pelkkää numeroiden optimointia, vaan keskustelua siitä, kenen harteille taakka sovitetaan.

​Luottamus on kivun sietämisen edellytys

​Tämä onkin se todellinen kipupiste. Kun kannatus laskee, kyse ei ole vain siitä, että ihmisiä sattuu. Kyse on siitä, uskooko kansa, että kipu johtaa parantumiseen. Jos hallitus ei onnistu vakuuttamaan äänestäjiään siitä, että leikkausten lopputuloksena on jotain tavoittelemisen arvoista, se menettää oikeutuksensa – riippumatta siitä, kuinka "oikeita" päätökset teknisesti olisivat. Hallitus ei voi olla pelkkä kirurgi, joka leikkaa kysymättä lupaa; sen on oltava myös visionääri, joka saa potilaan uskomaan kuntoutukseen.

​Peiliin katsomisen hetki

​Lopulta kyse on kuitenkin rehellisyydestä peilin edessä: kykenemmekö erottamaan oman etumme yhteisestä hyvästä silloin, kun ne ovat törmäyskurssilla? On helppoa kannattaa periaatteellista kestävyyttä ja vaikeita uudistuksia niin kauan, kun ne on piirretty vain Excel-taulukoihin tai ne koskevat jotakuta muuta. Mutta siinä hetkessä, kun päätös leikkaa siivun omasta arjestamme, punnitaan todellinen valtiokansalaisuus.

​Demokratian vaikein kysymys ei ehkä olekaan se, tekeekö hallitus oikeita päätöksiä, vaan se, olemmeko me valmiita hyväksymään oikean teon silloinkin, kun se sattuu juuri meihin. Jos vastaus on ei, olemme lukinneet itsemme järjestelmään, jossa vain miellyttävä politiikka on mahdollista – ja se on harvoin sellaista, joka pelastaa tulevaisuuden.

@parhaat fanit ... Katso lisääKatso vähemmän